Tästä se lähtee

Tämä blogimainen kolumnini ei tule liittymään kauheasti jääkiekkoon, mutta ajattelin, että kolmen kuukauden matkani Yhdysvaltoihin voisi jotakin kiinnostaa.

Asun ystävieni luona Bayonnessa, New Jerseyssä. Olin täällä viime kesänä 12 päivän lomalla ja perheen vanhempi veli Mike kävi maalis-huhtikuussa Suomessa Kiekko-Vantaan try-out leirillä (tästä lisää myöhemmin, joko tässä blogissa tai omassa kolumnissaan).

Alunperin tutustuin nuorempaan veljeen, Brianiin, internetin kautta vuosia sitten. Brianista olette varmasti kuulleet ennen, mikäli olette olleet tekemisissä NHL-päivitysten kanssa. Brian on yksi kovimmista nimistä NHL-pelien päivittämiseen liittyen ja tunnetaan näissä piireissä nimellä McD. Hänen käsialaansa ovat esim. McTemplate ja McMask sekä useat muut huikeat templatet (=esim. valmis maalivahdin patja jossa voi muutamalla napin painalluksella vaihtaa väriä). Miken mukaan olen suomalainen versio Brianista, sillä kiinnostuksen kohteemme, kuten jääkiekko, valokuvaus, kuvankäsittely, tietokoneet, musiikki jne., ovat hyvin samanlaiset. Omasta mielestäni olen kuitenkin halpa kopio, sillä Brian on todella hyvä kaikessa mitä hän tekee ja yritänkin matkani aikana oppia häneltä niin paljon kuin mahdollista.

Viime kesänä kun tulin tänne, tunsin vain Brianin, mutta perheen lisäksi tunnen muutamia Brianin kavereita, joten tänne tuleminen ei tällä kertaa ollut yhtään pelottavaa siinä mielessä.

Suurimman osan matkastani vietän New Jerseyssä, mutta käyn myös 12 päivän reissulla Panamassa, Väli-Amerikassa.

En tiedä mitä tähän vielä lisäisi, mutta jos joku ihmettelee miksi haluan viettää täällä kesäni, kerrottakoon, että vietän täällä aikaa ystävien kanssa, enkä ole sillä tavalla turistina. Mainittakoon myös ettei yleinen harhaluulo jenkkien tyhmyydestä ja töykeydestä mielestäni pidä paikkaansa. Päinvastoin olen saanut mitä parasta kohtelua ja ihmisten avoimuus hämmästyttää. Toki riippuu kenen kanssa on tekemisissä. Kyllähän joka paikasta idioottejakin löytyy. Palaan varmaankin näihin asioihin myöhemmin.

Kirjoittamieni juttujen ja tekstin määrä riippuu täysin siitä mitä tulee tehtyä ja onko siitä mitään kirjoittamista.


Tiistai 22.5.2007 - Lähtöpäivä


Vantaa

Matka lähti liikkeelle vajaan tunnin yöunien jälkeen 5.00, kun pakkasin viimeiset tavarat mukaan ja lähdin lentokentälle. Vaikken tiedostanutkaan jännitystä, sellainen ilmeisesti oli kuitenkin olemassa, sillä olo oli aivan karmea koko päivän ennen lähtöä. Lentokentällä olin noin 6.30, eli noin runsas tunti ennen koneen lähtöä. Kaikki tuntui menevän aika nappiin lukuun ottamatta, kun jouduin turvatarkastuksessa kaivamaan repustani läppärin, kameran ja toisen objektiivin. Ei niinkään vaivan kannalta ärsyttänyt, mutta laukkuni sisältö ei mielestäni kuulu muille matkustajille, joten kalliiden tavaroiden esittely ei kauheasti mieltä lämmittänyt. Perässäni tulikin mies, ilmeisesti myös valokuvaaja, joka alkoi kysellä 70-200mm objektiivistani.


Lontoo

Lento Helsingistä Lontooseen sujui mutkitta ja vähäisien yöunien takia nukuin suurimman osan matkasta. Syvästä unesta ei tosin voi puhua. Koneessa vietetty aika on kolmen tunnin kieppeillä.

Lähestyessämme Lontoota hämmästelin koneen ikkunasta kaupunkin kokoa ja rakennusten määrää. Maantietoni ei siis päätä huimaa, mutta tosiaankin Lontoo vaikutti ilmasta katsottuna lähemmän tarkastelun arvoiselta.

Lento oli ajoissa ja siirryin jonottamaan seuraavaan turvatarkastukseen. Jono oli erittäin pitkä ja aikaa kului runsaasti. Lentojen välillä oli vain runsas tunti, joten huolestuin hieman, mutta jono liikkui kuitenkin tarpeeksi ripeästi. Tällä kertaa en joutunut kuin läppärin kaivamaan repusta ja pääsin jatkamaan matkaa Terminal nelosta kohti. Hämmästyksekseni sain todeta, että kyseiseen terminaaliin mennään bussilla! Varmistin vielä oven vieressä istuvalta mieheltä, että koneeni varmasti lähtee sieltä ja astuin saapuvaan bussiin. Mies kertoi matkan kestävän noin kymmenen minuuttia. Bussin lähtöä odottelin kelloa tiiraillessa ainakin viisi minuuttia ja rupesin tosissani huolestumaan - olihan kello sentään 9.40 ja lipussa kerrottiin portin sulkevan 10.05.

Kun bussi vihdoin lähti, sain hämmästellä vasemmanpuolista liikennettä. Tulisi varmasti ajettua kolari, ellei keskittyisi tosissaan, niin väärältä se tuntui. Bussi oli tosiaan perillä noin kymmenen minuuttia myöhemmin, ja matka jatkui taas jalan kohti porttia 22. Sinnekin käveleminen vei aikaa melkolailla, mutta ehdin kuin ehdinkin. Jostain syystä he pyysivät portilla saamaan matkalaukkujeni seurantalapun ja jouduin odottamaan hetken. Sain lapun takaisin, mutta en selitystä miksi jouduin odottamaan. Ennen koneeseen pääsyä minut tietysti ohjattiin sivuun, ison reppuni sisältö tutkittiin ja lyhyt ruumiintarkastus tehtiin. Tällainen käsimatkatavaroiden tarkistus on mielestäni huomattavasti mieluisampi kuin kaikkien edessä kamojen penkominen.

Omalle penkkiriville kävellessä sai kävellä kaikkien hienompien matkustusluokkien läpi ja se sai luonnollisesti oman matkustamisen tuntumaan ankeammalta. Paikallani istui jo joku, mutta asiasta kysyttyäni nainen ja miehensä väittivät 41K:n olevan käytävänpuoleinen paikka, vaikka myöhemmin vielä tarkasteltuani olen varma sen olleen ikkunapaikka, jonka itse valitsin jo netissä. En kuitenkaan jaksanut väittää vastaan, onhan käytäväpaikkakin ihan käytännöllinen. Pari oli Liverpoolista kotoisin, matkalla ensin New Yorkiin neljäksi päiväksi, jonka jälkeen Floridan aurinkoon vielä pariksi viikoksi. Aksenttini perusteella luulivat minua newyorkilaiseksi, minkä tietysti otin kohteliaisuutena.


New York

Lento Lontoosta New Yorkin JFK:lle (noin 7œh) tuntui ikuisuudelta. Runsaasta elokuva- ja sarjavalikoimasta huolimatta mieluista katsottavaa ei juuri löytynyt.

JKF:lle laskeuduttiin ajoissa ja matkani jatkui kohti paikkaa jossa tarkistetaan passi ja koneessa täytetyt lomakkeet. Näiden lisäksi otetaan sormenjäljet molempien käsien etusormista ja otetaan valokuva. Eksyin kuitenkin muita seuratessani jonoon, johon kuuluivat vain USA:n kansalaiset. Jouduin siis lopulta sen pitkän jonon hännille ja sinne kävellessäni kuulutettiin, että minun pitää ottaa yhteyttä British Airwaysiin laukkujeni takia. En voinut kuin nauraa.

Kivuliaan pitkän jonottelun jälkeen minua kohdeltiin asiallisesti ja kävelin laukkuhihnojen ohi. Tiedustelin vielä minne mennä ja kävelin saapuvien lentojen aulaan jossa vastassa olivat Brian ja Mike. Kävimme BA:n toimistolla toteamassa laukkujen jääneen jonnekin matkalle. Laukut luvattiin toimittaa seuraavana aamuna, joten jätimme osoitetiedot ja lähdimme kotiinpäin. Automatka kesti noin tunnin, jonka jälkeen olimme kotona Bayonnessa, New Jerseyssä.

Talon sisustusta on muutettu jonkin verran viime näkemästä ja asun eri huoneessa kuin viimeksi. Oma huone löytyy kuitenkin, ehkä jopa mukavampi kuin viime kesänä.


Ruokaa!

Kun olimme poimineet Miken vaimon, Linan, kyytiin Targetista (tyyliin Citymarket, valtava) kävimme illalla Chili's nimisessä ravintolassa syömässä. Palvelu oli ystävällistä ja huumorintajua piisasi. Alkupalaksi tulisia kanan siipiä; huulet olivat turtana vielä seuraavana päivänä. Itse en osaa täällä ravintoloista juuri mitään tilata tuotteiden ollessa vieraita, joten annoin valintavastuun Mikelle. Hetkeä myöhemmin minulle tarjoiltiin Fajita Quesadillas annos, mikä sisältää muistaakseni ainakin lihaa/kanaa, riisiä, papuja, juustoa ja sipulia. Osa ruoasta oli lautasella, osa tortillojen sisällä. En ole kovin hyvä selittämään ruoka-asioita, mutta tässä jonkinlainen suuntaa antava kuva: Riisistä en niin pitänyt, mutta kaiken kaikkiaan ihan hyvä ateria ja annoskoko (kuten täällä yleensä) runsas, ja osa oli pakko jättää lautaselle. Mitään kummempaa ei muistaakseni enää tiistaina tapahtunut, vaan ilta meni Jackass Number Two -elokuvan parissa. Elokuva itsessään tosin on aika mieletön; naurettavaa ja kauhisteltavaa leffassa riittää - poistetuista kohtauksista puhumattakaan!

Fajita Quesadillas

Pitkän päivän päätteeksi oli mukava päästä "omaan sänkyyn" ja oikea unirytmi löytyi kuin itsestään. Nukkuma-aikani suomessa tosin ovat välillä lähempänä jenkkien aikoja.

Kirjoittelen lisää kunhan ehdin ja jaksan. Lopuksi pari kuvaa täältä (klikkaa suuremmaksi).

Brianille lähettämäni K-Vantaan paita löytyi huoneestani

HDTV-lähetyksiä 52" ruudulta - kelpaa!

Kysymykset ja palaute

Kysymyksiä ja palautetta voi lähettää keskustelupalstamme tähän ketjuun.

Keskustelupalstalle kirjoittaminen vaatii ilmaisen rekisteröinnin, lukea voi ilmankin.

Uutta odotellessa - kuvia vuoden takaiselta reissulta

Olin tosiaan melko tarkasti vuosi sitten täällä 12 päivän reissulla ja kuvia tuli tuolloin räpsittyä noin 1500 kappaletta. Valitettavasti minulla ei ole täällä mukana niitä kuvia, mutta löysin netistä muutaman ihan hyvän ja ajattelin laittaa ne tänne näytille.

Tekstiä ja kuvia uudemmista asioista tulossa lähipäivinä. Kyseessä on aika kattava paketti, joten työstämisessä kestää vielä hieman.

Oma huone - 2006.

Rory - 2006.

Brian - 2006.

Christina - 2006.

Supermies Craig - 2006.

Pilvenpiirtäjä New Yorkissa - 2006.

Patsas linnusta New Yorkissa - 2006.

Patsas sotilaasta New Jerseyssä - 2006.

Suojatietä ylittämässä New Yorkissa - 2006.

Avon Beach - 2006.

Oli jo aikakin

Jaa'a, eipä ole tullut kirjoiteltua ihan suunniteltuun tahtiin, mutta koitan tässä summata yhteen noin kuukauden tapahtumia ja ajatuksia. Mitään maata mullistavaa ei ole tapahtunut, mutta hauskaa on ollut ja olen viihtynyt hyvin. Tekstiä ja kuvia siis piisaa, toivottavasti jutut pysyvät satunnaiselle lukijalle mielenkiintoisella tasolla. Yritän pitää asiat suurin piirtein kronologisessa järjestyksessä.

Normaali näky täällä.

Aika perus aamupala.

Ensimmäisten viikkojen tapahtumia


Ruokailtua

Syötyä on tullut kaikenlaista hyvää ja erilaisissa ravintoloissa ihan kiitettävä määrä.
Kävimme kiinalaisessa ravintolassa nimeltä Asian Palace. Tilasin annoksen 'Chicken with vegetables' (kanaa vihanneksilla). Ruoka oli oikein hyvää, napostelukulhon sisällöstä puhumattakaan. Lopuksi legendaarinen "tv:stä tuttu" fortune cookie, jollaista en ole ennen saanut.

Olemme myöhemmin käyneet Asian Palacessa uudelleen.


Viisaita sanoja keksistä.

Fresh Taco'sin antimista olemme tainneet nauttia jo neljästi. Muistuttaa ravintolana pientä kebabpaikkaa Suomessa, mutta ruokalistalla on vähän erilaista tarjontaa. Ravintolassa valmistetaan esimerkiksi erilaisia fajitas-annoksia. Täytyy rehellisesti sanoa, ettei ole tullut tutustuttua listaan sen kummemmin. Annokset mitä on tullut syötyä ovat muistaakseni Jack Cheese & chicken + chick shishkabob, sekä Jack Cheese & beef + chicken shishkabob. Paikan päällä ei ole tullut syötyä, sillä siellä löytyy muistaakseni huimat neljä pöytää, joten ruokailu on hoidettu kotona television äärellä.

Olemme pari kertaa käyneet syömässä Bayonne Diner -nimisessä kuppilassa. Diner muistuttaa sellaista elokuvista tuttua kahvilaa jossa poliisia pakenevat karkurit pistäytyvät aamupalalla. Ei siis mitenkään negatiivisessa mielessä - ihan laadukas paikka kyseessä!

Kävimme myös äskettäin Brianin ja Miken äidin kanssa shoppailun päätteeksi Chili's-ravintolassa. Tällä kertaa valitsin BBQ hampurilaisen ja en todellakaan joutunut katumaan - herkullista!


Shoppailtua

Ostoksilla ei ole juurikaan ruokaostosten lisäksi tullut käytyä. Tilasin kameralaukun, rullaluistimet ja lätkähanskat netistä, mutta siinä se. Kameralaukku tuli muistaakseni parissa päivässä ja luistimet ja hanskat runsaassa viikossa. Yllä mainittu shoppailu Brianin, Miken ja heidän äitinsä kanssa oli aikaisemmin mainitussa Targetissa, josta ostimme vähän vaatteita ja Brianille pienen jääkaapin (joka on osoittautunut yllättävän tehokkaaksi).


A&P Fresh Market

Suurin osa ostoksista tehdään kuitenkin ruokakaupassa. Tässä tapauksessa kyseessä A&P Fresh Market -nimisessä ruokakaupassa. Ruokakaupassahan nyt tosiaan nykyään myydään kaikenlaista maan ja taivaan väliltä. Kaupan liiketila on suuri ja tavaroiden asettelu muistuttaa monilta osin Suomen kauppoja, mutta tuotteiden nimet luonnollisesti eroavat merkittävästi. Hintoja katsellessa täytyy muistaa, että kaupan hyllyssä lukee veroton hinta. Hinnat dollareissa ovat jonkin verran Suomen eurohintoja edullisempia. Sitten kun otetaan huomioon vielä valuuttakurssit, niin voidaan todeta kustannusten olevan aika huomattavasti pienempiä Suomeen verrattuna. Erilaisia virvoitusjuomia löytyy reilusti joka makuun ja mikä tärkeintä: myös kahden litran pulloissa! Pullopantteja ei täällä juurikaan ole käytössä. Se laskettakoon siis Suomen eduksi. Erilaista naposteltavaa löytyy mahdoton määrä. Varsinkin Doritosin nachoja toivoisin myös Suomen markkinoille; herkullisia, erilaisia makuja tolkuttomasti ja eivät käsittääkseni ole mahdottoman epäterveellisiä. Myös erilaisia leivonnaisia löytyy uskomaton määrä. Kaupan käytäviä kulkiessa tulee lihava olo ihan ajatuksesta, niin hyvän näköistä ostettavaa löytyy!

Ostoksilla on mukava olla.

Auki 24/7.

Isänmaallisuutta täällä riittää.

Naposteltavaa löytyy ällistyttävä määrä..

..leivonnaisista puhumattakaan!

Snapple-jäätee käy ilmeisesti kaupaksi.

Milloin Suomessa?

Kyllä, myös maito on täällä suurempaa.

Valinnanvaraa riittää.

Vierailtua


Yllätysjuhlat

Kuten mainitsin ensimmäisessä osassa kolumnia, kävin viime kesänä 12 päivän matkalla täällä ja tutustuin muutamiin Brianin ystäviin. Yksi näistä on Rory, joka juuri valmistui opiskeluistaan ja hänen ystävänsä päättivät järjestää yllätysjuhlat hänelle. Juhlat pidettiin Roryn tyttöystävän, Diannan, luona ja Rory uskoteltiin luulemaan, että he olivat menossa syömään Red Lobster nimiseen ravintolaan. En ole ennen ollut yllätysjuhlissa, joten kokemus oli vähintäänkin mielenkiintoinen. Roryn ilme oli aika hämmästyneen näköinen hetken aikaa, ehkä vähän vaivautuneen, mutta siitä toivuttuaan hymykin irtosi. En ollut nähnyt Rorya vuoteen, joten tervehdittiin ja vaihdettiin pikaisesti kuulumiset. Ruokalistalla oli tällä kertaa hot dogeja (kuinkas muuten?), kanansiipiä ja jotain naposteltavaa. Myöhemmin kaapista kaivettiin vielä itse tehty jäätelökakku ja jonkinlainen marjajuustokakku. Hyvää oli, mutta paha mieli tuli mässäillessä.


Linan vanhemmat

Kävimme Miken ja Linan kanssa päivän reissulla Linan vanhempien luona. Talossa asuvat myös Linan kaksi veljeä, sisko, sekä koira Mizzy. Päivä kului lähinnä grillatessa ja syödessä. Päivän aikana tuli syötyä hot dogeja, kanahampurilainen ja jonkinlaisia tacoja.

Pöytä on katettu

Herkullista!

Tässäkin talossa oli iso HDTV ja Discovery Channel valisti hieman virtahepojen elämää. Kuulemma voivat olla vaarallisia ihmisille, siis todella vaarallisia. Aina sitä jotain uutta oppii! Dokumentin jälkeen käyntiin laitettiin Playstation 3 ja F.E.A.R. - vakuuttavaa, ei voi muuta sanoa! PS3 vaikutti kelpo koneelta ja sen internetselain vaikutti aika käytännölliseltä.

Päätimme Miken ja Linan kanssa käydä katsomassa äskettäin ensi-iltaan tulleen Pirates of the Carribean: At World's End -elokuvan. Elokuvateatteri oli aika samanlainen kuin Suomessakin, mutta liput eivät olleet paikkalippuja, vaan paikka valittiin oman mielen mukaan. Lipun hinta oli $10,25 ja lippu muistutti mielestäni enemmänkin junalippua.


Leffalippu mallia jenkkilä.

Itse elokuva oli kyllä ihan laadukas ja mukavaa katsottavaa, mutta paikoitellen vähän sekava ja mielestäni Jack Sparrowin seikkailut voisi lopettaa tähän kolmanteen osaan. Käsittääkseni kuitenkin lisää on tulossa.

Elokuvan jälkeen pistäydyimme vielä Linan vanhempien luona viettämässä aikaa syöden vähän lisää. History Channelilla pyöri jokin Star Wars -dokumentti jossa verrataan erilaisia Start Wars-elokuvien tapahtumia ja hahmoja historiaan ja raamattuun. Taitavat olla tavalliset dokumentit jo niin loppuun katseltuja, että pitää tyhjästä loihtia syvyyttä elokuvaan.

Mizzy oli vieraanvarainen.

Tietulli maksaa esim. $6 tai $9/kerta.

Kuvattua

Yksi suurista mielenkiinnoistani elämässäni on valokuvaus ja siksi tuleekin lähdettyä kaikenlaisiin paikkoihin ihan valokuvausmielessäkin. Vielä ei ole tullut niin kauheasti kuvattua (noin 1000 kuvaa, verrattuna viime kesän 1500 kuvaan 12 päivän aikana), mutta vielähän tässä ehtii. Varsinkin kun New Yorkissa ei ole kunnolla vielä käytyä.


Staten Island Skating Pavilion

Mike käy Linan kanssa perjantaisin Staten Island Skating Pavilionissa harjoittelemassa maalivahtipeliä. Mike toimii lähinnä valmentajan roolissa ja opettaa Linaa ja muita maalivahteja maalivahtipelin saloista. Lina on vasta aloittanut maalivahdin hommat, mutta kun ryhmässä on ihan pieniäkin maalivahteja, se ei menoa haittaa. Tapahtuma tihkui kansainvälisyyttä: Maalivahteja tuntui olevan vähän eri puolelta maailmaa,tai sukujuuria ainakin, sillä pelipaidoissa oli edustettuna ainakin Italia, Puola ja Venäjä. Myös koko toiminnan vetäjä, Alex, on Venäläistä alkuperää. Kuvaaminen oli ihan mielenkiintoista ehkä noin puolen tunnin ajan, mutta kun kaikki oli kuvattu kolmeen kertaan, alkoi jo vähän väsyttämään ja paleltamaan. Maalivahdit tekivät erilaisia kiekonkäsittelyharjoituksia etuperin ja takaperin luistellessa, käännöksiä, heittäytymisharjoituksia, erilaisia torjuntaharjoituksia yms. Monipuoliselta ja hauskalta touhu näytti, eikä touhun raskautta oikein tahdo katsomosta tajuta. Tosiasiassahan maalivahdit joutuvat aikamoisen rasituksen alle ja Lina kertoikin, että hänen arvostuksensa maalivahteja kohtaa nousi aivan uudelle tasolle sen jälkeen, kun hän ensimmäistä kertaa varusteet yllensä puki. Tämän jäähallin lisäksi olen käynyt toisessa hallissa, tosin rullakiekkoiluun tarkoitetussa, viime kesänä. Hyvin samantyyppiset teemat näissä kahdessa on ainakin olleet, seinät täynnä kaikenlaisia viirejä ja lippuja. Täytyy miettiä josko vaivautusi hallille 27. päivä kesäkuuta, kun olisi mahdollisuus tavata Alexin vanha kaveri, Aleksei Jashin!

Miken vaimo, Lina, jäällä.

Hallin päädyssä on aika erikoiset ikkunat.

Jäähallin tulostaulu.

Täällä jäähallien seinät ovat usein täynnä kaikenlaista.

Maalivahteja oli paikalla kiitettävä määrä.

Mike toimi tapahtumassa valmentajana.

Mike elementissään.

Mike opettaa vaimoaan.

Ilmeisesti juuria Italiassa..

..ja Puolassa.

Mike näyttää mallia

WTC iskuissa menehtynyttä tuomaria muistetaan.

Heittäytymisharjoitus.

Pienellä miehellä iso tontti vartioitavana.

Katseltua

Ensimmäinen Anaheim Ducksin ja Ottawa Senatorsin välisistä finaaleista tuli unohdettua ollessamme Linan vanhemmilla, mutta loput finaalit tuli seurattua sohvalta teräväpiirtolähetyksenä 52" ruudulta. En yleensä seuraa NHL:ää lähetysten ollessa Suomessa maksullisia, mutta pelejä oli todella mukava seurata ja kun Teemu vihdoin sai kannun nostaa oli hymy herkässä.


Valokuva ei tee oikeutta HDTV:lle.

USA:n TV-tarjonta on kyllä jotain mieletöntä. Siinä menee hetki jos toinenkin kun selaa läpi kaikki tarjoilla olevat kanavat. Katsottavaa löytyy aina, mutta minua vaivaa mainosten määrä ja tiheys. Varsinkin ohjelman lopun ja lopputekstien väliin lyötävä mainos ärsyttää suunnattomasti. Esimerkkinä vaikka Chapelle's Show jossa Dave sanoo jotain tyyliin: "Nyt mainoksiin, mutta älkää menkö minnekkään, palaamme kohta ruutuun". No, siinä sitten mennään mainoksiin ja palataan takaisin siihen kuin Dave kiittää katsojia katsomisesta ja sanoo moi moi. Sama kaava toistuu mielestäni kaikissa ohjelmissa. Sama juttu Conanissa. Musiikkivieraan jälkeen Conan sanoo "we'll be right back" ja kun palataan hän kiittää katsojia ja lopputekstit pamahtavat ruutuun. No, kaikessa reiluudessa on mainittava, että seuraava ohjelma kyllä sitten jatkaa heti lopputekstien perään, mutta työ tyyli kuitenkin kismittää jonkin verran. Mainoskatkojen tiheys on kuitenkin tiheämpi kuin Suomessa ja minusta ohjelmien seuraaminen on melkoista mainoskatkojen katselua.

Conanista puheen ollen, hänen ohjelmansa näytetään täällä todella myöhään. Ensin näytetään The Tonight Show with Jay Leno, tämän jälkeen Late Night with Conan O'Brien ja illan päätteeksi Last Call with Carson Daly. Ohjelmien vitsit tietysti naurattavat parhaiten vähän väsyneenä, mutta en ole näitä jaksanut seurata kuin kerran. Enemmänkin syynä tosin TV:n sijainti Miken ja Linan makuuhuoneen ulkopuolella, eikä viitsi katsella äänekkäitä naurunpurskahduksia kuin toiset yrittävät nukkua.

Conanin show'han nauhoitetaan New Yorkin keskustassa Rockefeller Centerissä NBC:n studioilla. Kun luokkakaverini saapuu NYCiin viikon mittaiselle lomalle, olisi tarkoitus jonottaa ns. stand-by lippuja. Varsinaisten lippujen saamiseen on nimittäin jonoa kuulemma noin kuusi kuukautta, joten jonotamme jonkin aamun stand-by lippuja ja toivomme, että pääsemme näkemään ohjelman tekoa.

Mainoksilta karataksemme syömmekin usein illan päätteeksi jotain hyvää ja lyömme dvd:n soittimeen. Loistavaan valikoimaan kuuluu mm. Simpsonit, Family Guy, The Venture Bros., American Dad, sekä aiemmin mainittu Chapelle's Show.


Urheiltua

Urheilu on hyvin lähellä sydäntäni. Jääkiekkoa tulee luonnollisesti seurattua, mutta jos puhutaan omista urheiluista niin pelasin menneellä kaudella ensimmäisen kauteni (vuosi sitä ennen harjoitellessa) salibandya miesten 6. divisioonassa. Voitimme lohkomme ja nousimme ensi kaudeksi 5. divisioonaan. Salibandyn lisäksi tulee välillä pelattua tennistä ja jalkapalloa, mutta myös vähän harvinaisempia lajeja, kuten squash ja curling on tullut kokeiltua.

No, asiaan.


Tennis

Tennistä on tullut pelailtua nyt kolme kertaa ja olen ollut melko voitokas tiukoista peleistä huolimatta. Ensimmäistä kertaa kentälle astuessamme hämmästelin kentän ympäristöä; vieressä on pesäpallokenttä, jalkapallokenttä, pari muuta tenniskenttää ja meri. Horisontissa satama, iso silta ja pilvenpiirtäjiä.

Tenniskenttä meren vierressä.

Amatööri asialla. // Kuva: Brian McDonald

Rullakiekko

Tennispallon lisäksi on tullut juostua, tai pikemminkin luisteltua kiekon perässä, rullakiekon nimittäin. Mainittakoon, että en ole koskaan oikein jääkiekkoa pelannut, mitä nyt talvisin joskus.

Ensimmäisellä kerralla pelasin Miken luistimilla jotka ovat kokoa 8 (noin 41 EU). Pelaaminen sujui kokemuksiini nähden ihan hyvin (1 maali), mutta mitä pidemmälle mentiin, sitä enemmän jalkoihin sattui. Ensinnäkin luistinten koko puristi jalkojani liikaa, ja toiseksi olin saanut molempien jalkojen ulkosyrjiin aikamoiset hankaumat. Myös oikean käden kämmeneen oli tullut aika rumaa jälkeä hanskan hankaamisesta. En pystynyt luistinten jaloista ottamisen jälkeen oikein kävelemään kunnolla ja rappusten nouseminen talolle päästessä oli aikamoista tuskaa.

Hankaumat molempien jalkojen ulkosyrjissä.

Myös oikea käsi sai kokea värinvaihdoksen.

Toisella (kaksi maalia) ja kolmannella (kaksi maalia) kerralla kokeilin Brianin ystävän, Pipin (oikea nimi Chris), kooltaan 11 (noin 45 EU) olevia luistimia. Pelaamisen jälkeen jalkoihin kyllä sattui, muttei yhtä paljoa kuin ensimmäisellä kerralla. Kivun korvasi tosin rakkulat jaloissa isojen luistinten ansiosta.

Tuli sitten muistettua, että jalkani on normaalia jalkaa leveämpi, joten päätin tilata itselleni omat luistimet ja tällä kertaa omalle jalalle sopivat sellaiset. Ostoskoriin (verkossa) heitettiin Missionin luistimet kokoa 9E (noin 43 EU, erityisen leveät - normaali on D) ja kun noin $12 käsittelykulut sai pois lisäämällä jotain edullista lisää ostoksiin, päätin samalla ostaa itselleni hanskat. Epäröin hieman ostosta tehdessä, sillä en ollut eläessäni vielä sopivaa luistinta löytänyt, mutta isäni lupaus kustantaa nämä helpotti kummasti päätöksen tekoa. Kiitos vaan!

Pahvilaatikko saapui runsas viikko myöhemmin ja pääsin seuraavana iltana kokeilemaan uusia luistimia ja hanskoja (kuva alempana). Pehmeät käteni vihaavat narujen kiristämistä, mutta kaipa se siitä. Luisteleminen tuntui huomattavasti kevyemmältä kuin aikaisemmin, mikä ajoittain aiheutti hieman vaikeuksia nopeissa kiihdytyksissä. Mikä tärkeintä, jaloissa ei tuntunut juuri minkäänlaista kipua, joten pelaaminen oli nautittavaa. Uudenkarheat hanskat tosin hieman vaivasivat käsiäni, mutta ainahan se on pakko jostain valittaa. Homman mielekkyyttä rokotti hieman myös kotiin unohdettu vesipullo. Uusiin varusteisiin totutellessa tuli tehtyä iso määrä virheitä kentällä, mutta sain sentään yhden maalin kieputeltua maalivahdin jalkojen välistä puolittaisessa läpiajoissa.


Miehet kuntoon

Tässä on tullut nyt jonkin aikaa mussuteltua kaikenlaista kakkua ja keksiä ja vaikka urheiltuakin on tullut jonkin verran, alkaa olo olla vähän laiska. Olen ennen tänne saapumista harjoitellut salibandyn merkeissä kahdesta neljään kertaa viikossa ja syönyt makeisia ainoastaan lauantaisin, joten satunnainen liikunta ei oikein tahdo riittää kun ruokavalioon on tullut lisää herkkujakin.

Tarkoitus olisi aloittaa tiukka jääkiekkoilijamainen treenikausi ainakin Miken kanssa. Tähän kuuluu rullaluistelu, porrasjuoksu, hyvä venyttely, erilaiset lyhyemmät juoksulenkit, punnerrukset, leuat, vatsalihakset jne. Vaihtelevana elementtinä eri päivinä olisi tarkoitus pelata esimerkiksi tennistä, jalkapalloa ja mitä muuta nyt mieleen tuleekaan.

Saa nyt nähdä miten homma saa tuulta siipien alle, mutta motivaatiota ainakin löytyy. Mike ammattilaisena tietää miten kannattaa harjoitella, joten luottoa oikeaan harjoittelutapaan löytyy. Riski tietysti on olemassa, että yrittää liian lujaa ja motivaatio menee, joten pyrimme aloittamaan hillitysti.


Juhlistettua

Vietin 12. päivä kesäkuuta syntymäpäivääni. Mitään mullistavaa juhlaa ei järjestetty (enkä olekaan tottunut niin tekemään), vaan merkkipäivää vietettiin kotioloissa perheen parissa. Sain lahjaksi hienon ilmapallon, kortin ja todella herkullisen kakun. En tiedä voiko kakku enää paljon paremmalta maistua! Täällä ei McDonaldsista saa El Macoa, niin kuin meillä kotisuomessa. Mike tosiaan käväisi Suomessa alkukesästä ja vaikkei yleensä mäkkärin ruoista niin perusta, hän rakastui El Macoon. Syntymäpäiväni kunniaksi yritimme siis jäljitellä El Macoa ostamalla muutaman tuplajuustoaterian ja lisäämällä hampurilaisiin salaattia ja jonkinlaista vahvaa kastiketta. Ranskalaisille sopivaa grillimaustetta ei kaapista oikein löytynyt ja ne olivat aika hyvin maustettu jo ennestään (Suomessa yleensä aika mauttomat ellei itse lisää suolaa - varmasti terveellisempää niin), joten päätin jättää ne ennalleen. Hampurilaista emme saaneet ihan El Macolle maistumaan, mutta hyvää se silti oli. Ruokailun yhteydessä katsoimme elokuvan Hostel. Elokuva oli oikein pelottava ja kammottava, mutta ellen olisi kuullut tarinaa ennestään, elokuva olisi tarjonnut enemmän. Siksi en siis viitsi tarinasta mainita sen enempää, kuin etten suosittele sitä helposti kauhistuville. Elokuvan jälkeen katsoimme vielä dokumentin elokuvan teosta, mikä helpotti jonkin verran oloa, kun käytännössä näki ettei mikään ollut totta. Elokuvan ohjaaja Eli Roth muistuttaa mielestäni hyvin paljon Ben Stillerin ja Heroes-sarjasta tutun Zachary Quinton (Sylar) yhdistelmää. Ensinäkemältä olin varma, että Roth olisi ollut Heroesin näyttelijä, mutta olin väärässä.

Herkullinen syntymäpäiväkakku!

Ilmapallo syntymäpäiväni kunniaksi.

Paremman makuista kakkua saa etsiä.

Kortissa ei sanoja säästelty.


Lopuksi

Kuvattua on tullut jonkin verran, kuten näkyy. Kävimme myös yhdessä taidetapahtumassa New Yorkin keskustassa - siitä lisää myöhemmin. Minulla ei ole ergonomia oikein parasta luokkaa ja olenkin kirjoitellut suurimman osan jutuista ja muokannut suuren osan kuvista läppäri matkalaukun päällä tai sylissä. Sain pari päivää sitten matalan yöpöytämaisen pöydän tänne, mutta ilman selkänojaa ei tästä touhusta ergonomista saa.

Toivottavasti kuvat jaksavat kiinnostaa; niitä on nimittäin jatkossakin tulossa reilusti! Kysyisinkin teiltä lukijoilta, kannattaisiko minun jakaa tämä kolumni jossain vaiheessa toiseen osaan, jotta ei aina tarvitsisi ladata kaikkia kuvia? Ei tosin nyky-yhteyksillä pitäisi olla ongelma, mutta palautetta otan mielellään vastaan.

Brian osallistui muuten Viper Hockeyn varusteiden suunnittelukilpailuun ja arvatenkin voitti kilpailun hienoilla varusteillaan. Brianin suunnittelemia patjoja tullaan jatkossa myymään ihan tilaustavarana. Palkinnoksi on tulossa ainakin yksi setti kyseisiä patjoja. Alla yksi monista mahdollisista yhdistelmistä mitä designilla saa aikaiseksi.

Ergonomiaa parhaimmillaan.

Brianin suunnittelemat varusteet.

Varusteita löytyy.

Omat uudet luistimet ja hanskat.

Unohdettua on varmasti tullut enemmän kuin pari asiaa, mutta ehkä parempi niin. Yritän jatkossa kirjoitella useammin vähän, kuin harvoin paljon.

Kysymykset ja palaute

Kysymyksiä ja palautetta voi lähettää keskustelupalstamme tähän ketjuun.

Keskustelupalstalle kirjoittaminen vaatii ilmaisen rekisteröinnin, lukea voi ilmankin.

Perjantai 3.8.2007 - Kurssi käy kohti Panamaa

Tarkoitus oli ehtiä vielä ainakin yksi juttu julkaista ennen lähtöä Panama Cityyn, Panamaan Väli-Amerikkaan, mutta on tullut tehtyä niin paljon täällä, ettei vaan millään ehtinyt.

Palaan tänne New Jerseyhin 13. päivä tätä kuuta (Elokuu - Suomen aikaa tosin melkeinpä 14. päivä). Suomeen sitten viitisen päivää myöhemmin Lontoon kautta ja Suomessa pitäisi olla sitten 19. päivä.

Juttua on vielä tulossa reippaasti, sillä kaikenlaista on tullut tehtyä. Odotettavissa olevia juttuja:

- Luvattu juttu taidenäyttelystä.
- Rullalätkää.
- Aleksei Jashin Staten Islandin jäähallissa
- Tapasin koulukaverini ja hänen tyttöystävänsä New Yorkissa ja kävimme mm. Empire State Buildingissa.
- Kävimme levyttämässä kappaleen verran musiikkia (itse tosin en juurikaan osallistunut).
- Tapasin isäni vanhan työkaverin veljen, Antin, joka on asunut jenkeissä nyt 11 vuotta ja kävimme mm. Central Parkissa ja katsomassa stand up esityksen.
- Pelasin urani kaksi ensimmäistä rullalätkäottelua.
- Yövalokuvausta Hobokenissa, New Jerseyssä.
- Vertailua Suomen ja New Jerseyn välillä (koko USA:ta en viitsi lähteä kommentoimaan, kun eroja on eri osavaltioiden välillä).

Tulossa luonnollisesti juttua myös Panamasta. Otan tosin mukaan ainoastaan Canon Powershot G2 -kameran. En jaksa raahata koko kuvaskalustoa tai läppäriä mukanani, vaan menen sinne puhtaasti lomailumielessä. Yritän kuitenkin jonkin verran kuvia napsia, jotta paikasta saa jonkinlaisen käsityksen myös kuvien muodossa.

Täytyykin tässä viimeistellä pakkaaminen ja keskittyä jännittämiseen. Kone lähtee vajaan kuuden tunnin kuluttua. Matka kokonaisuudessaankin alkaa olla ohi ja mieli alkaa olla vähän haikea. Palataan asiaan runsaan 10 päivän kuluttua!

Elossa ollaan!

Juttua on ollut tarkoitus kirjoitella, mutta odottelen New Jerseyn suunnalta sähköpostia. Sähköpostin tulisi sisältää tarkempaa tietoa taidenäyttälystä, jota seuraava juttu käsittelee.

Myös kotiutuminen ja koulun alkaminen on pitkittänyt kirjoitteluun ryhtymistä.

Pysytelkää kuulolla!

Juttusarjaan vihdoin jatkoa!

Pahoittelen pitkää hiljaiseloa, mutta koulu, päivityksen teko, sekä muut harrastukset ovat vieneet aikaani. Nyt koitan kuitenkin ryhdistäytyä ja kirjoittaa loput jutut lyhyemmällä aikavälillä.

Päätin jatkaa kolumnia uudella sivulla, jotta lukijoiden ei aina tarvitsisi ladata näitä samoja vanhoja kuvia uudelleen. Löydät kolumnin toisen osan täältä.